Hankin autoni huhtikuussa 2016. Olin ajanut Priuksella aikaisemmin ja huomannut sen helpoksi ja hauskaksi autoksi. Sillä oli hyvä ja luotettava maine, sekä edulliset ylläpitokustannukset. Olen mukana autonomista autoilua kehittävässä Sensible 4 -yrityksessä ja intoilen autoista niin työssä kuin vapaa-ajallani. Siksi myös hybridimoottori oli minulle tärkeä asia.
Se on älyttömän helppohoitoinen, kulut ovat ennakoitavissa, ja kun huoltoa on, se on kohtuuhintaista. Edellisessä autossani ovet eivät aina talvella meinanneet aueta, mikä oli ärsyttävää. Tässä autossa vikoja ei ole ollut. Autohan on aina kallis pitää, mutta Prius ei ole yhtä kallis kuin moni muu.
Luotettavuutta ja mitattavissa olevaa laatua. Se pärjää katsastustilastoissa, mikä kertoo kaiken oleellisen. Samalla Prius on vaivattomuuden ylistys: se on auto, jota ei tarvitse ajatella, ja joka on hyvällä tavalla tylsä. Kun laitan sen yksin katuparkkiin, minun ei tarvitse pelätä, mitä sille käy. Prius toimii ja kuljettaa, muttei ärsytä ketään.
Minua ei juuri kiinnosta, kuinka nopeasti auto kiihtyy nollasta sataan. Haluan, että sillä on mukavaa ja vaivatonta ajaa kaupungissa. Ajan matkoistani 90 prosenttia Kehä I:n sisäpuolella. Hybriditekniikalla Prius matelee tosi siististi ja vaivattomasti ruuhkissa. Maantielläkin pärjäämme hyvin ja mökkireissuille mahtuu mukaan kaikki, mitä tarvitsemme.
Useammin kuin suomalainen keskimäärin, mutta en vaihtamisen ilosta. Priuksella aion ajaa, kunnes siinä tulevat tunnit täyteen, eli toisin sanoen minulla ei ole aikomustakaan ajella hetkeen autokaupoille. Nyt mittarissa on vasta 90 000 kilometriä, auto on maksettu ja isot huollot vasta kaukana edessä. Nyt siis vain ajellaan ja nautitaan edullisista kilometreistä.
Näin autoalan ihmisenä hävettää sanoa, kuinka vähän ajan! Minusta saisi mannekiinin jollekin pyöräfirmalle. Poljen pyörällä töihin, ja välillä auto seisoo pitkiäkin aikoja parkissa. Ajelen ehkä kerran viikossa. Toisaalta autolla ei pidä ajaa aina kun mahdollista, vaan silloin kun sen käyttö on järkevin ratkaisu.
Niitä on useita, mutta kaikkia yhdistää sama asia. Ne ovat perheen tai ystävien kanssa tehtyjä pitkiä road trippejä Eurooppaan. Ne ovat totta kai hienoja matkakokemuksia maisemineen, mutta todellinen suola on yhdessä oleminen. Autoon muodostuu intiimi ja rajattu tila, josta kukaan ei ole lähdössä minnekään. Siinä syntyy keskusteluja, jotka ehkä muualla jäisivät käymättä.
Suorituskykyinen sähköauto. Tiedän, että ajattelussani on pieni ristiriita: kehitän automaattisen ajamisen järjestelmiä, mutta haluan että autossa on hyvä ihmisajettavuus. Ne eivät nimittäin sulje toisiaan pois. Autonomia tekee liikenteestä sujuvampaa ja turvallisempaa eli elämästä helpompaa, mutta välillä ihmisen pitää myös päästä ajamalla ajamaan.
Tuomas Sauliala
Ikä: 39
Ammatti: Sensible 4:n markkinointipäällikkö
