Naurattaa! Hermostuksesta tai innostuksesta – ehkä molemmista. Ei sitä joka päivä hypätä Land Cruiserin rattiin. Senkus sanotte lapselliseksi, mutta lähdin ensitöikseni metsäteille sudittelemaan.
No hei, jos autoon on tykitetty neliveto, 2,8-litrainen dieselmoottori, pari sataa hevosvoimaa ja 500 newtonmetriä vääntöä, ei sillä kaupunkiin lähdetä hienostelemaan. Sitä paitsi Land Cruiserilla on ajettu, vai pitäisiköhän sanoa kiivetty, 2 500 metriin Fuji-vuorelle. Siihen ei mikä tahansa kottero pysty
Multi-terrain Selectin takaa löytyvät ajotilat mutaan, lumeen ja kalliolle. Itse käytän automaattia, joka optimoi jarrujen, ajovoiman ja jousituksen ohjauksen automaattisesti. Etelä-Suomen metsät eivät ole hurjimmasta päästä eikä luntakaan ole nimeksikään, mutta vastaan tulee sentään kunnon kuoppaa, jyrkkää mutkaa ja tiukkaa mäkeä.
Normaalisti puristaisin rattia rystyset valkoisina, mutta Land Cruiserin puikoissa on uskomattoman rentoa. Se on vakaa ja pysyy napakasti hallussa. Tappiinsa hiotuilla maasto-ominaisuuksilla tehdään paitsi ajettavuutta myös turvallisuutta.
Laskettelurinteen laitamilta löydän jyrkän alamäen, jossa pääsen testaamaan alamäkihidastinta. Hah, auto lipuu tasaisen turvallisesti alas. Annan kehut myös jousituksesta. Rälläämiskierros ei tuntunut takamuksessa lainkaan
2-vuotiaamme kailottaa kotiin tullessaan, että pihaamme on ilmestynyt ”monsteriauto”. Kieltämättä. Land Cruiserin ulkoinen habitus on kantikas, rouhea ja ehkä vähän röyhkeäkin. Autossa on “nyt laitetaan rapa roiskumaan” -asennetta.
Sisään ponkaistaan astinlaudan kautta ja päädytään korkealle. Ja ohhoh, sisällä odottaa ylellinen yllätys. On nahkaverhoillut penkit ja aivan järjettömän upea kattoikkuna. Oispa kesä! Kattoikkuna kieltämättä haittaa vähän ajamista, kun tien sijaan tekisi mieli tiirailla taivaisiin.
Digitaalinen taustapeili on paitsi kiva myös tarpeellinen. Autolla on mittaa lähes viisi metriä ja takapenkit ovat pääntukineen sen verran korkeat, ettei taakse näkisi tavallisen taustapeilin kautta kunnolla. Lisäksi etuistuimiin saa pöhisemään tuuletuksen ja takamatkustajille on oma säädettävä ilmastointinsa.
Luksustelua on myös keskikonsolista löytyvä kylmäboksi, joka pitää kokikset kylminä. Saako tällaisesta turhamaisuudesta tykätä? Ihan sama saako vai ei, tykkään joka tapauksessa.
Land Cruiserissa huippua on myös maastokamerajärjestelmä, joka antaa hämmästyttävän tarkkaa kuvaa sekä auton ympäriltä että jopa sen alta. 360-asteen kamerat pitävät niin hyvää vahtia, että törttöily on tehty aika vaikeaksi. Jos meno muuttuu maastossa oikein keikkuvaiseksi, mittaristoon saa näkyviin vielä auton kallistuskulmatkin.
Land Cruiserilla ajaminen on miellyttävää. Ja vaikka auto on jämäkkä, se ei ole silti mikään kankikaikkonen. Voisi kuvitella, että kantakaupungissa se olisi kuin norsu posliinikaupassa, mutta hyvin me sekaan mahduttiin. Ainoan miinuksen annan dieselmoottorista, joka mylvii melko äänekkäästi – ainakin sähköautoon tottuneen korvaan.
Land Cruiserissa on Toyotan perinteiset turvallisuusherkut, kuten ennakoiva ajoavustin, kuljettajan vireystilan valvonta, kaistavahti ja mukautuva vakionopeudensäädin. Hauska yksityiskohta on se, että vararengas on piilotettu auton alle.
Odotin kulutuksen pyörivän ainakin kymmenessä litrassa, mutta 80–100 km/h maantieajossa pääsin yhdeksän litran lukemiin. Lisäksi tänä vuonna Land Cruiserista on tulossa kevythybridimalli, jolle pystypeukku.
Maastoautossa kuuluukin olla tilaa. Mutta jestas sitä on paljon! On kattokorkeutta, leveyttä ja tilaa heilutella jalkojaan. Land Cruiserin takakontti on hulppean kokoinen. Sopii meidän harrastavalle perheelle kuin nenä päähän. Menee nimittäin kerrankin pojan lätkäkamppeet ihan kirjaimellisesti heittämällä sisään ja voi ottaa kaveritkin kamoineen kyytiin.
Land Cruiserin voi muuntaa myös kaksipaikkaiseksi kaatamalla takapenkit. Silloin tavaratila on jo pienen yksiön kokoinen.
Autossa on valmius myös kahteen lisäpaikkaan. Olen näköjään sen verran aataminaikainen, että yritän nykiä penkkejä esiin käsivoimin. Puoliso huomauttaa, että ”ei 150 000 euron autosta mitään käsin kiskota, paina tuota nappia”. Ja kas, sieltähän ne penkit liukuvat ylös. Jo on vimpan päälle luksusmeininki!
Lisäpenkit tosin kaventavat takakontin minimaaliseksi, mutta kaikkea ei voi saada – ellei sitten hanki pikkubussia.
