Mekaanikon työ on hauskaa kahdesta syystä. Voimme auttaa asiakaitamme pääsemään ongelmasta eroon ja pidentämään auton elämää huoltamalla sitä hyvin. Samalla työ tarjoaa tekijälleen usein myös tahatonta komiikkaa ja naurua. Se kuuluu elämään, eikä sydämellinen ammattilainen koskaan naura ihmiselle vaan aina asialle.
Kerran meille toi Toyota Priuksensa katsottavaksi eräs tuttu asiakas. Hän oli vanhempi herra, joka piti autostaan hyvän huolen mutta osasi olla myös tarkka. Asiakas kertoi, että autosta kuuluu erikoista räminää.
Kuten tapoihin kuuluu, tutkimme auton perusteellisesti useampaankin otteeseen, mutta äänen syy jäi mysteeriksi. Koska ääni kuului ajaessa ja mies asui lähellä, lopulta sovimme, että ajamme hänen kanssaan yhdessä kotiin ja kuulostelemme.
Asiakas oli taas oikeassa: hetken aikaa ajeltuamme ääni tosiaan alkoi kuulua. Paikansin sen radion säilytyslokeroon radion alla. Avasin lokeron, ja sieltä löytyi moottorisahan ketju. Kysyin, otetaanko ketju pois.
”Laita takaisin vain. Asia on ihan kunnossa nyt kun tiedän, mistä ääni tulee”, mies vastasi tyynesti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Se oli kieltämättä hetki, jolloin koin ammattiosaamiseni todella ainutlaatuiseksi!
Usein meiltä kysytään, mitä korjaamolla löytyy auton sisästä. Melkein helpompi sanoa, mitä sieltä ei olisi löytynyt. Yleisimpiä ylimäärisiä asioita ovat varmasti eläimet, jotka eivät kuulu perheen lemmikkeihin. Tavallisimmin kyse on maantiellä sattuneesta törmäyksestä, jonka seurauksena täytyy korjauksessa siivoilla autosta kuolleiden eläinten osia pois.
Usein ison vahingon autolle tekevät suuret eläimet, mutta hetki sitten opimme, että myös pieni ja viekas eläin voi aiheuttaa aika hässäkän. Eräällä asiakkaallamme nimittäin olivat pikkuhiljaa alkaneet palaa käytännössä kaikki varoitusjärjestelmien vikavalot melko uuden auton kojelaudassa.
Hän toi auton meille ja löimme sen testereihin kiinni. Kun vikaa ei alkanut bittivirralla löytyä, oli vain alettava purkamaan.
Lopulta kävi ilmi, että ilmanvaihdon venttiilistä oli päässyt livahtamaan sisään hiiri. Se oli nakertanut käytännössä kaikkien auton turvajärjestelmien johdot poikki. Ilmeisesti syödessä oli tullut janokin, sillä hiiri oli järsinyt poikki myös pissapojan letkun. Auto olikin sitten kauttaaltaan märkä: turvajärjestelmän johtojen lisäksi vaihtoon meni koko sisätilan matto sekä sen alla olevat eristeet.
Hiiri naposteli yli 6 000 euron vahingot, jotka onneksi vakuutus korvasi. Eniten pieneläimiä houkuttavat autoon ruoantähteet. Toisin sanoen, kun sinne Toyotan takapenkille seuraavan kerran napataan hätämäkkiruokaa mukaan, on tippuneet ranskalaiset ja majoneesipaperit parasta siivota saman tien roskikseen.
Hiiren järsimästä letkusta tuli mieleeni, että on niitä pissapojan ongelmia muillakin. Joskus taustalla saattaa olla jopa niin sanottu käyttäjälähtöinen ongelma. Erään kerran korjaamollemme tuli asiakas, joka valitteli auton tuoksuvan melko vahvasti bensalta ja epäili vuotoa.
Tutkimme autoa aika hartaasti. Mekaanikko toisensa perään, koska ainahan tiedämme itse asiat pikkuisen paremmin kuin työkaveri. Uskomattomasta viisauden määrästä huolimatta vikaa ei vain löytynyt.
Joskus mekaanikko tarvitsee vähän onneakin. Tässä tapauksessa syy löytyi, kun lämäytin pikkuisen turhautuneena auton konepellin kiinni. Vastaan tuli sen verran vahva bensan lehahdus, että päätin katsoa pellin alle uudemman kerran.
Selvisi, että asiakas olikin täyttänyt autotallissaan vahingossa pissapojan väärästä kanisterista. Lasinpesunesteen sijaan pissapoika oli täynnä ruohonleikkurin bensaa!
No, sattuuhan sitä ja sieltähän sitä voi sitten ottaa, jos matkalla bensa loppuu.
Nykyään niin sanottu aikuisten viihdejulkaiseminen on digitalisoitunut vahvasti, mutta etenkin takavuosina korjaamolla tuli välillä vastaan erikoisempia tapauksia, joiden sopivuudesta Toyota Wayn tapaisen perhejulkaisun sivuille en ole varma. Kerron kuitenkin.
Asiakas toi autonsa meille korjattavaksi. Vaihdoimme ilmaventtiileitä, joten olimme kertoneet asiakkaalle joutuvamme purkamaan verhouksia pois. Kun olimme saaneet auton jo nosturille ja työ oli täydessä touhussa, puhelin soi.
Asiakas puhelimessa kertoi hieman kautta rantain, että verhoilun sisällä on aikakauslehtiä, jotka on ehdottomasti piilotettava sinne takaisin, sillä hänen vaimonsa tulee iltapäivällä hakemaan autonsa.
En tiedä sitten, oliko vaimo jotenkin tiukkapipoinen miehensä lukemiston suhteen, vaikka toisaalta jos oikein muistan, kyse ei ollut Seurasta, Suomen Kuvalehdestä tai edes Tekniikan maailmasta.
No, meidän tehtävämme on korjata asiakkaidemme autot eikä arvioida heidän kirjallisia mieltymyksiään.
Aikaisemmin kun ihmiset vielä lukivat lehtiä, yleinen lehtiarkiston säilytyspaikka oli tilava varapyörän kotelo. Nykyään kun kaikki on netissä, ei autoissa enää juuri tarvita varapyöriäkään, vaan melkein joka autossahan riittää nykyään vain paikkaussarja. Huomasitteko, näin sitä vain Toyotan mekaanikko selvitti tämänkin ilmiön!
Kirjoittaja on työskennellyt Toyotalla mekaanikkona yli 30 vuotta. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa, mutta asiakastyön luottamuksellisuuden vuoksi vaitiolovelvollisuuteen tinkimättömästi suhtautuvan mekaanikon tarinat julkaistaan nimimerkillä.