Automaatio karsii liikenneonnettomuuksia

Uusien autojen autonomiset järjestelmät helpottavat ajamista, lisäävät ajomukavuutta, sujuvoittavat liikennettä ja edistävät ympäristöystävällistä liikkumista. Liikenneturvan suunnittelija Petri Jääskeläisen mielestä automaation tuoma keskeisin hyöty on kuitenkin liikenneturvallisuuden paraneminen.

Auton itsenäisesti toimivat järjestelmät tukevat kuljettajan ajosuoritusta. Ne helpottavat havainnointia, voivat ottaa tiettyjä auton toimintoja hoidettavikseen ja nopeuttavat reagointia yllättävissä tilanteissa. Tämä vähentää olennaisesti onnettomuuksien riskiä.

”Tieliikenneonnettomuuksien taustalla vaikuttaa inhimillinen riskitekijä yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Autojen autonomisesti toimivilla turvateknisillä ratkaisuilla onnettomuuksia voidaan olennaisesti vähentää. Insurance Institute for Highway Safetyn (IIHS) tekemässä selvityksessä arvioitiin, että kehittynyt turvatekniikka voisi vähentää tieliikenneonnettomuuksia useammalla kymmenellä prosentilla”, Jääskeläinen kertoo.

Ajonvakauden hallintajärjestelmä karsii puolet onnettomuuksista

Autojen turvallisuusratkaisut voidaan jakaa karkeasti aktiiviseen ja passiiviseen turvatekniikkaan. Ensiksi mainitulla tarkoitetaan ratkaisuja, jotka estävät onnettomuuksien syntymisen. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi lukkiutumattomat jarrut ja ajonvakauden hallintajärjestelmä. Passiivinen turvatekniikka puolestaan minimoi henkilövahingot onnettomuuden sattuessa. Tähän kategoriaan lukeutuvat muun muassa turvavyöt ja -tyynyt.

”Onnettomuustietoinstituutin yhteyspäällikkö Tapio Koisaari tarkasteli konetekniikan väitöskirjassaan turvallisuuden kannalta tärkeitä automaattisesti toimivia aktiivisia turvateknisiä järjestelmiä. Tehokkaita olivat auton hallinnanmenetyksiä estävä ajovakauden hallintajärjestelmä sekä tieltä suistumisia ja vastaantulevalle kaistalle ajautumista estävä kaista-avustin. IIHS on puolestaan korostanut peräänajoja ja törmäyksiä ehkäisevän automaattisen hätäjarrutusjärjestelmän merkitystä”, Jääskeläinen luettelee.

Koisaaren mukaan ajonvakauden hallintajärjestelmä on vähentänyt henkilöautolla aiheutettuja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia jopa puolella ja onnettomuuksissa vammautumisia kolmanneksella. Kaista-avustimen ansiosta olisi puolestaan vältetty neljännes kolareista, mikäli se olisi ollut käytössä. 

Päävastuu ajamisesta edelleen kuljettajalla

Ajoneuvon automaation tasoa ilmaistaan usein kuusiportaisella asteikolla. Nollatasolla kuljettaja hoitaa ajamisen ilman avustusta. Korkeimmalla viitostasolla ajoneuvo hoitaa täysin itsenäisesti kaikki ajamiseen sekä liikenneympäristön havainnointiin liittyvät tehtävät.

Jääskeläinen arvioi, että nykyautot ovat kehitystasolla kaksi tai kolme. Autojen järjestelmät havaitsevat tehokkaasti liikenneympäristöä ja pystyvät hoitamaan ohjaamiseen, nopeudensäätelyyn sekä jarruttamiseen liittyviä tehtäviä. Kehittyneimmät autot pystyvät maantieoloissa ajamaan hetkellisesti täysin itsenäisesti. Kuljettajan tulee kuitenkin olla valmiina ottamaan ajoneuvo tarvittaessa hallintaansa.

”Tämä kuusiportainen jako on insinöörilähtöinen. Uusien autojen turvallisuutta arvioiva Euro NCAP -ohjelma luokittelee autojen järjestelmät täysin autonomisiksi tai kuljettajaa avustaviksi. Minusta tämä kaksijakoinen luokittelu on selkeämpi, ja se tukee tutkijoiden mukaan ymmärrystä aivojen toiminnasta. Päävastuu ajamisesta on aina kuljettajalla”, Jääskeläinen painottaa.

Automaatio passivoi kuljettajan

Jääskeläinen muistuttaa, että automaation vaikutus liikenneturvallisuuteen ei ole aivan yksiselitteinen. Periaatteessa autonomiset järjestelmät vähentävät onnettomuuksia ja rajaavat onnettomuuksista aiheutuvia vahinkoja. Kuljettaja ei saisi kuitenkaan liiaksi luottaa automatiikkaan. Esimerkiksi kaistaviivojen tunnistamiseen perustuva kaista-avustin ei Suomen lumisissa talviolosuhteissa toimi halutulla tavalla.

”Liikenneturvan kanta on, että kuljettaja on aina auton tärkein turvallisuusominaisuus. Kun kuljettaja alkaa luottaa liiaksi auton itsenäiseen ajamiseen, hänen vireystilansa laskee. Samalla kuljettajan tarkkaavaisuus heikkenee ja tilannetietoisuus katoaa. Jos autonomista ajoa on jatkunut pitkään, kuljettajalla kestää ongelmatilanteissa liian pitkään ottaa auto hallintaansa. Tämä voi tuplata onnettomuusriskin. Puhutaan automaation ironiasta”, Jääskeläinen toteaa.

Jotta autonomiset järjestelmät pystyisivät parantamaan liikenneturvallisuutta parhaalla mahdollisella tavalla, tulisi kuskilla olla tarkka tieto siitä, miten järjestelmät toimivat ja millaisia rajoituksia sekä vajavaisuuksia niissä on.

”Järjestelmän täysin oikeanlainenkin toiminta voi aiheuttaa epävarmuutta, jos sen toimintaperiaatteita ei tunneta. Esimerkiksi ABS-jarrujen ronksuttava ääni sai alkuvaiheissa kuljettajat epäilemään järjestelmän toimivuutta, vaikka jarrut toimivat juuri kuten pitääkin. Aika pysäyttävää on, että jopa autot läpikotaisin tuntevat liikennetoimittajat ovat joutuneet automaatiojärjestelmiä testatessaan todellisiin vaaratilanteisiin.”

Suomalainen haluaa hallita autoaan itse

Jääskeläinen uskoo, että täysin itsenäisesti ajavia henkilöautoja saadaan odottaa vielä pitkään. Vaikka automaatio on jo pitkällä, autot eivät pysty itsenäisesti selviytymään lähimainkaan kaikista liikennetilanteista ja -olosuhteista.

”Liikenteessä on valtava määrä muuttujia, jotka kaikki tulisi yksitellen opettaa autonomisesti toimivalle autolle. Hitaissa nopeuksissa ja hallitussa ympäristössä ajettaessa autonomisuus vielä onnistuu, mutta muuttujien määrän kasvaessa tilanne vaikeutuu.”

Suomalaiset autoilijat suhtautuvat autojen autonomiseen toimintaan hyvin maltillisesti. Nykyautojen autonomiset teknologiaratkaisut nähdään ajamista helpottavina työkaluina, mutta kontrolli ajamisesta halutaan pitää itsellä.

”Liikenneturvan kyselyssä vain kolme prosenttia suomalaisista halusi käyttöönsä robottiauton. Yli 30 prosenttia vastaajista arvosti autojen automatiikkaa, mutta halusi kuitenkin itse ajaa ja hallita autoaan. Tämä on hyvä lähtökohta turvalliselle ajamiselle”, Jääskeläinen sanoo.