Onnettomuustietoinstituutin tilastot kertovat lahjomattomasti, miten suomalaiset kolaroivat. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 90 000 liikennevakuutuskorvauksiin johtavaa onnettomuutta. Liikennevahinkotilastokaan ei kuitenkaan kerro kaikkea. Taannoin tehdyn tutkimuksen mukaan yli 200 000 suomalaista on osallisena liikenneonnettomuudessa vuosittain.
Valtaosa liikenneonnettomuuksista on onneksi lieviä. Poliisin tietoon tulleiden henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrä on vakiintunut noin 3 000 vuotuiseen onnettomuuteen.
Useimmin kolari tapahtuu arkisessa iltapäiväruuhkassa tai lauantain pikkutunneilla. Kolareista vain vajaa puolet tapahtuu tie- ja katuverkolla (noin 40 000). Yleisempiä ovat piha- ja parkkipaikkaolosuhteissa tapahtuneet pienemmät haaverit. Niitä sattuu vuosittain noin 45 000.
”Kolareista lähes joka kolmas tapahtuu peruuttaessa. Kuljettajan tarkalla ja huolellisella havainnoinnilla on iso rooli näiden vahinkojen välttämisessä”, Liikenneturvan suunnittelija Petri Jääskeläinen toteaa.
Tie- ja katuverkolla tapahtuvista liikennevahingoista peräti 65 prosenttia sattui katuliikenteessä. Maanteillä onnettomuuksista tapahtui 28 prosenttia ja muilla teillä 7 prosenttia.
”Yleisimpiä ovat peräänajot. Niitä tapahtuu vuosittain noin 12 000 kappaletta. Tieliikennelaissa todetaan, että kuljettajalla on ennakointivelvollisuus. Pistää miettimään, miten on silti mahdollista, että peräänajoja sattuu jatkuvasti näin paljon”, Jääskeläinen pohtii.
Peräänajojen ohella toinen merkittävä onnettomuusryhmän muodostavat riistaonnettomuudet. Edellisvuonna niitä tapahtui noin 14 000.
Liikennevahingot jakautuvat varsin tasaisesti kaikille neljälle vuodenajalle. Eniten pelti rytisi kuitenkin talvella (26 500 onnettomuutta, 29 % vahingoista). Vähiten kolareita puolestaan sattui syksyisin (19 000 onnettomuutta, 21 % vahingoista). Henkilövahinkoihin johtavia liikenneonnettomuuksia tapahtui silti eniten kesäaikaan (4200 kappaletta, 29 %), kun taas omaisuusvahinkojen määrä oli korkeimmillaan talvikaudella (30 %).
”Kuivalla kelillä tapahtuu yli puolet (55 %) henkilövahingoista ja vajaa puolet (45 %) omaisuusvahinkoja aiheuttaneista onnettomuuksissa. Lumisella ja jäisellä tiellä henkilövahingoista tapahtuu kolmannes (33 %). Omaisuusvahinkoja (44 %) tapahtuu kuitenkin talvisissa keleissä lähes yhtä paljon kuin tien pinnan ollessa sula ja kuiva.”
Henkilövahinkoihin johtaneet liikenneonnettomuudet ovat vähentyneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Syynä positiiviseen muutokseen on mm. autojen turvajärjestelmien kehittyminen. Siitä huolimatta viime vuonna tapahtuneissa liikenneonnettomuuksissa menehtyi tai loukkaantui vakavasti 1031 henkilöä. Valtaosa vakavista onnettomuuksista tapahtui valoisaan aikaan hyvissä keliolosuhteissa.
”Poliisilta ja hoitoilmoituksista saatujen tietojen perusteella vakavimmat onnettomuudet tapahtuvat nuorille ja ikääntyneille. Kolmannes liikenneonnettomuuksissa vakavasti loukkaantuneista ja kuolleista on 15–24-vuotiaita nuoria ja 37 prosenttia yli 65-vuotiaita. Vanhemmalla väestöllä kehon haurastuminen lisää olennaisesti vakavampien henkilövahinkojen todennäköisyyttä”, Jääskeläinen kertoo.
Kuolemantapauksista kaksi kolmasosaa tapahtuu taajamissa ja loput niiden ulkopuolella. Tuhoisinta jälkeä aiheuttavat nokkakolarit, ulosajot ja risteysonnettomuudet. Viimeksi mainituista merkittävä osa tapahtuu kärkikolmiolla varustetuissa risteyksissä.
Vakavimmat onnettomuudet tapahtuvat teillä ja kaduilla, joiden nopeusrajoitukset ovat 40–50 ja 80–90 kilometriä tunnissa. Moottori- ja moottoriliikenneteillä, joissa ajonopeudet ovat korkeampia, onnettomuuksia sattuu huomattavasti vähemmän.
”Moottoriteillä on kovemmista nopeuksista huolimatta turvallisinta ajaa. Niillä ei ole kohtaavaa ja risteävää liikennettä, kevyt liikenne puuttuu, ajoneuvojen nopeuserot ovat pienempiä ja näkyvyys hyvä. Kaiken kaikkiaan yllättäviä tilanteita tulee paljon vähemmän kuin taajamassa ja maanteillä”, Jääskeläinen sanoo.
Jääskeläinen muistuttaa, että monet liikenneonnettomuudet voitaisiin välttää noudattamalla liikennesääntöjä sekä sopeuttamalla oma ajaminen keli- ja liikenneolosuhteiden mukaiseksi. Kun keskittyy liikenteen havainnointiin ja ajaa ennakoiden, pystyy toimimaan fiksusti yllättävissäkin tilanteissa.
”Psykologisessa mielessä ihminen toimii liikenteessä niin kuin elää. Arjen stressi ja kiire sekä vaihtelevat tunnetilat vaikuttavat helposti siihen, miten tien päällä toimitaan. Ratin taakse istuutuessa pitäisi rauhoittua ja oivaltaa, että autoillessa tärkeintä on päästä turvallisesti perille. Kun tämän oivaltaa, päätös ajaa fiksusti toteutuu varmemmin”, Jääskeläinen sanoo.
