Valitettavan moni kuski hyppää auton rattiin väsyneenä. Kun kuski uupuu, hänen tarkkaavaisuutensa heikkenee, ajokyky laskee ja havainnointi- sekä reagointikyky hidastuvat. Ne lisäävät oleellisesti onnettomuusriskiä. Siksi Suomen lainsäädäntökin kieltää väsyneenä ajamisen.
Väsymys vaanii erityisesti pidemmillä ajomatkoilla, jopa niillä kesäloman sykähdyttävimmillä roadtripeillä. Mutta millä konsteilla omaa ajokuntoa ja jaksamista voisi pitää yllä?
Liikenneturvan suunnittelija Mia Nyholmin mukaan riittävä yöuni on keskeisin tae hyvälle ajokunnolle. Ennen lomareissun ajorupeamaa on tärkeä nukkua itselle riittävät yöunet. Aikuisen ihmisen unentarve vaihtelee yleensä 6–9 tunnin haarukassa.
Jos vain mahdollista, hyvin nukuttuja öitä kannattaa kerätä useampia varastoon, sillä reissujännitys ja viime hetken pakkauspuuhat voivat lyhentää yllättävästi viimeisen yön unia. Usean yön aikana kertynyt univaje lisää uupumisen todennäköisyyttä matkalla.
”Tehokkain tapa väsymyksen torjuntaan on riittävä lepo ja hyvin nukutut yöunet. Ajamisen kannalta merkitystä on unen määrällä ja laadulla sekä sillä, kuinka pitkään on yhtäjaksoisesti valvonut. Jos yöuni on jäänyt vähiin, on hyvä ottaa pienet päiväunet ennen matkalle lähtöä”, Nyholm sanoo.
Hän kehottaa huomioimaan pidempien ajorupeamien aikatauluttamisessa ihmisen luonnollisen uni-valverytmin. Se on jokaisella ihmisellä yksilöllinen, mutta useimpia meistä väsyttää yöllä ja olemme virkeimmillään päiväsaikaan.
”Tutkimusten mukaan rattiin nukahtamisen riski on suurimmillaan aamuyöllä kello 2–6 välillä. Pitkien matkojen ajamista yöaikaan kannattaakin mahdollisuuksien mukaan välttää. Toisaalta riski väsyä ratissa on koholla myös iltapäivisin kello 14 –18 välillä.”
Nyholm suosittelee, että ennen ajoon lähtöä vältetään suurten ruoka-annosten sekä rasvaisten ja sokeripitoisten ruokien nauttimista. Riski väsähdykseen on täydellä vatsalla suurempi. Kevyt ruokailu on kuitenkin paikallaan. Se varmistaa, että verensokerin taso on riittävä, ja että kehossa on riittävästi energiaa ensimmäisten ajotuntien tarpeisiin.
Myös riittävästi nesteytyksestä on tärkeä huolehtia niin ennen reissua kuin sen aikanakin. Erityisen tärkeää riittävä juominen on hellesäillä. Tasaiseen tahtiin nautitut vesihörpyt varmistavat kehon nestetasapainon ja pitävät yllä hyvää vireystasoa. Alkoholi ei luonnollisestikaan kuulu kuskin juomalistalle ennen ajoa tai sen aikana.
”Myös lääkkeiden kanssa on tärkeä olla tarkkana, sillä osa lääkkeistä aiheuttaa väsymystä ja heikentää muuten ajokykyä. Apteekista, hoitavalta lääkäriltä ja pakkausselosteesta saa tärkeää tietoa lääkkeen vaikutuksista. Ennen ajoon lähtöä on erityisen tärkeä selvittää, miten uusi lääke tai lääkeyhdistelmä vaikuttavat omaan olotilaan ja ajokykyyn. Toisaalta ajallaan ja oikein otettuina monet lääkkeet myös ylläpitävät ajokykyä. Lääkärin ohjeita on syytä noudattaa sekä lääkkeiden ottamisen että ajamisen osalta”, Nyholm muistuttaa.
Nyholm kehottaa varaamaan ajomatkoja varten riittävästi aikaa ja suunnittelemaan pysähdyspaikat ennakkoon. Pitkien yhtäjaksoisten ajorupeamien aikana tarkkaavaisuus herpaantuu, lihakset puutuvat ja verenkierto heikkenee. Samalla riski rattiväsymykseen, ja jopa torkahduksiin, kasvaa.
”Tauon aikana on tärkeä jaloitella, jotta keho vetreytyy ja verenkierto tehostuu. Vetreytymistä tehostaa esimerkiksi käsien heiluttelu ja olkapäiden pyörittely. Jaloittelun lomassa voi nauttia kevyttä välipalaa. Lomareissuilla matkan varrella voi olla myös mielenkiintoisia nähtävyyksiä, joihin tutustuminen tuo mukavaa vaihtelua ajamiselle”, Nyholm opastaa.
Ennalta aikataulutettujen pysähdysten ohella on tärkeä kuunnella oman kehonsa viestejä. Spontaani pysähdys on paikallaan heti, kun itsessään havaitsee väsymyksen merkkejä. Jatkuva haukottelu, silmäluomien tuntuminen ”hiekkaisilta” ja raskailta sekä havainnointikyvyn heikkeneminen ovat selviä merkkejä väsymyksestä.
”Jos väsyttää, on tauko tärkeä pitää, vaikka matkaa olisi taitettavana enää 10 minuutin verran”, Nyholm muistuttaa.
Väsymys iskee usein hiljaa hiipien, eikä sitä itse välttämättä havaitse. Vireystilan arviointiin kannattaakin hyödyntää myös matkakumppanin näkemystä tai kuljettajan vireystilaa seuraavaa järjestelmää (esimerkiksi Toyotan Driver Monitor Camera, DMC), jos sellainen omassa autossa on.
Pitkillä ajomatkoilla vaarana on, että kuski turtuu yksitoikkoiseen liikenneympäristöön ja vaipuu maantiehypnoosiin. Maantiehypnoosilla tarkoitetaan ajatusten vaeltelua niin, että kuljettaja ei pysty jälkikäteen palauttamaan mieleensä ajotilanteita. Kuljettajalta voi myös jäädä turvallisuuden kannalta keskeisiä asioita huomaamatta.
Auton pitäminen riittävän viileänä, mielenkiintoinen keskustelu apukuskin kanssa, mielimusiikin kuunteleminen tai eläytyminen äänikirjaan voivat auttaa pitämään maantiehypnoosin loitolla. Jos vireystila kuitenkin laskee, tarvitaan kunnon paussia.
”Kofeiinipitoisilla juomilla ei yksistään ole pitkäaikaista piristävää vaikutusta. Kannattaa sen sijaan juoda kupillinen kahvia ja nukkua päälle 15–30 minuutin torkut taukopaikalla. Unet virkistävät ja lisäpiristystä tuo kofeiini, jonka vaikutus alkaa vasta tirsojen jälkeen”, Nyholm vinkkaa.
• Liikenneturvan kyselyiden mukaan 1/5 suomalaisista kuskeista on joskus torkahtanut rattiin.
• Jopa 28,3 % suomalaisista kertoo ajaneensa kuukauden sisällä niin väsyneenä, että silmien pitäminen auki oli vaikeaa (ESRA-tutkimus 2018).
• 63 % rattiin nukahtaneista on ollut yksin autossa.
• Yli 24 tunnin yhtäjaksoinen valveillaolo heikentää ajokykyä yhtä paljon kuin yhden promillen humala.
• Väsymyksen arvioidaan olevan taustalla noin joka kuudennessa moottoriajoneuvolla ajetussa tai moottoriajoneuvojen välisessä kuolonkolarissa Suomessa.
• Tyypillisimmät väsymysonnettomuudet ovat kesäaikaan tapahtuvat kohtaamisonnettomuudet ja tieltä suistumiset. Niissä törmäysnopeudet ovat suuria ja seuraukset usein vakavia.
Lähde: Liikenneturva
