Kierrättämisestä on tullut arkinen rutiini. Jokainen osaa lajitella lasiset hillopurkit, muoviset pesuainepullot, metalliset ananastölkit ja pahviset pizzalaatikot oikeisiin jäteastioihin. Mutta mitä tapahtuu autolle, kun sen elinkaari tulee tiensä päähän?
Sekin lähtee kierrätykseen. Vanha auto syntyy uudelleen ja jatkaa elämäänsä eri muodoissa. Auton materiaalista voidaan nimittäin kierrättää valtaosa, noin 95 prosenttia. Vain hyvin pieni osa siitä päätyy jätteeksi.
Autoteollisuus on ollut jo pitkään kierrätyksen ja uusiokäytön edelläkävijä. Esimerkiksi Toyota on ottanut kierrättämisen huomioon 1970-luvulta, siis paljon aiemmin kuin siitä tuli yleinen puheenaihe kotitalouksissa.
Suomessa kierrätetään vuosittain kymmeniä tuhansia autoja. Viime ja toissa vuonna romutettavia autoja oli lähes 80 000.
Suomen Autokierrätys ennustaa, että tänä vuonna autoja päätyy kiertoon ennätysmäärä, arviolta 90 000–100 000 kappaletta. Jo alkuvuodesta romutusten määrä on kasvanut 70 prosenttia vuodentakaiseen verrattuna.
Suomen Autokierrätyksen toimitusjohtaja Juha Kenraali sanoo, että tähän on kaksi syytä: metallien maailmanmarkkinahinnat, jotka ovat varsin korkealla, ja vanhojen autojen romutuspalkkiokampanja.
”Ne ovat lisänneet aktiivisuutta. Kierrättäjät hakevat romuautoja pois pihoilta, ja kuluttajat tuovat niitä romutettavaksi enemmän kuin aiemmin. Romutuspalkkio on tarjolla kolmatta kertaa, ja joka kerta se on vienyt uuteen ennätykseen.”
Kun kuluttaja haluaa päästä vanhasta autostaan eroon, hän vie sen romutettavien autojen vastaanottopisteeseen, joita on Suomessa lähes 300. Lähimmän pisteen löydät täältä.
Auton omistaja saa romutustodistuksen, ja auto poistuu rekisteristä. Tästä lähtee tieto sekä Liikenne- ja viestintävirasto Traficomille että vakuutusyhtiöön. Vuotuiset verot ja vakuutukset päättyvät.
Vaikka henkilöautojen keskimääräinen romutusikä on runsaat 21 vuotta, romutettavaksi ei päädy pelkästään vanhoja autoja. Romutus on kohtalona myös uusilla autoilla, jotka ovat vaurioituneet esimerkiksi kolarissa niin pahoin, ettei niiden korjaaminen ole järkevää.
Kolariautot eivät kuitenkaan mene murskattavaksi kokonaisina. Etenkin uudehkojen autojen osille on kysyntää korjaamoilla varaosina. Esimerkiksi akut, moottorit, ohjausjärjestelmät, renkaat ja vanteet pystytään monesti käyttämään uudelleen. Samoin puskurit, lamput, peilit ja sisustus saattavat saada uuden elämän toisessa autossa.
Nesteet ja kaasut kerätään talteen, ja ne päätyvät joko uusiokäyttöön tai vaarallisten aineiden kierrätykseen.
Auton kierrätettävästä materiaalista keskimäärin 75 prosenttia on metallia, kuten terästä, valurautaa, alumiinia ja kuparia. Kehittyneiden kierrätysmenetelmien avulla metalliosista saadaan hyödynnettyä lähes kaikki uusina raaka-aineina.
Auton metalliosilla on suuri merkitys esimerkiksi terästeollisuudelle, jonka raaka-aineista jopa 90 prosenttia voi olla peräisin kierrätyksestä.
Yhden auton metalleista saadaan valmistettua vaikkapa 670 kattilaa tai 12 000 haarukkaa ja veistä. Kierrätettyä alumiinia käytetään sähköjohdoissa, juomatölkeissä ja lentokoneiden runkomateriaalina.
Hybridi- ja sähköautojen vanhat akut taas kiinnostavat akkuvalmistajia paitsi ekologisuuden myös eettisyyden vuoksi: louhimista voidaan vähentää kierrättämällä nikkelin, koboltin ja litiumin kaltaisia arvokkaita akkumateriaaleja.
Auton renkaat ovat niin ikään kysyttyä tavaraa teollisuudessa, jossa niitä voidaan käyttää monipuolisesti raaka-aineena. Renkaista valmistetaan esimerkiksi keinonurmea, kengänpohjia, räjäytysmattoja sekä urheilu- ja leikkikenttien pintarakenteita.
Asfaltissa renkaat parantavat tien pinnan kitkaa, lisäävät kestävyyttä ja vähentävät rengasmelua. Lisäksi renkaita pystytään hyödyntämään vedenpuhdistuksessa suodattamaan muun muassa typpeä ja fosforia.
