Toyotan jälkimarkkinoinnin kiinnipito- ja viestintäpäällikkö Totte Raivisto kuuntelee tarkkaavaisesti, kun Marko Saarinen kertaa uraansa rantalentopallossa eli beach volleyssä. Raivistolla itsellään on kovat meriitit Toyotan sisäisestä lentopallokerhosta, mutta Saarisella kokemusta löytyy aina kansainvälisiä areenoita myöden.
”Aloitin lentopallon vuonna 2007, kun maailmankisat olivat Shanghaissa. Minua pyydettiin pelaamaan, tykkäsin lajista ja satuin pääsemään heti mukaan”, Saarinen kertoo.
Alkamaisillaan on Toyotan ja Special Olympicsin järjestämä unified beach volley -turnaus, jossa Saarinen ja Raivisto pelaavat parina. Unified-urheilu on paraurheilun muoto, jossa eri tavoin kehitysvammaiset urheilijat kilpailevat yhdessä vammattoman partneripelaajan kanssa.
Toyota Auto Finland Oy on kehitysvammaisten lasten ja aikuisten urheiluliike Special Olympics Finlandin pääsponsori. Moni kehitysvammainen urheilija kuntoilee ilokseen, mutta vammattomien tavoin osalla tavoitteena ovat olympialaisiin verrattavat, neljän vuoden välein pidettävä Special Olympics World Games -tapahtuma.
”Itselläni tähtäin on 2023 kesällä pidettävissä Berliinin kisoissa. Totta kai lähden, jos minut valitaan joukkueeseen. Yleensä on valittu”, Saarinen sanoo hymyillen.
Raivisto suuntaa Helsingin Konalan hallin hiekalle luottavaisin mielin, rentoon lajiin kuuluva hymynkare suupielessään. Ja voitto mielessään, eikö niin?
”Nyt mennään pitämään hauskaa ja tutustutaan ihmisiin. Rantalentis on hauskaa, koska tätä ei oteta niin vakavasti. Vedetään läpyjä ja kehutaan hyvistä suoristuksista”, Raivisto nauraa.
Unified-urheilu muistuttaa monia tutumpia paraurheilun lajeja. Esimerkiksi näkövammaisten juoksussa tai laskettelussa urheilijalla on näkökykyinen opas vierellään. Ulospäin yhteneväisyydeltä näyttävä asia on samalla myös lajien suurin ero.
”Unifiedissa urheillaan yhdessä. Tavoitteena on, että urheilijat ja partnerit olisivat suunnilleen saman ikäisiä ja saman tasoisia pelillisesti. Unified-urheilussa partneri ei ole avustaja tai opas, vaan nimenomaan tasaveroinen joukkuekaveri”, Suomen Paralympiakomitean Special Olympics -lajitoiminnasta vastaava johtaja Elina Ahtiainen kertoo.
Kehitysvammojen kirjo on erittäin laaja. Moni unified-urheilijoista saapuu itse autolla kisapaikalle, mutta vamman vuoksi elämässä voi olla paljon sellaisia haasteita, jotka vaikeuttavat tavallisen urheilun harrastamista. Usein toimintakykyinen kehitysvammainen lapsi voi urheilla muiden ikätoverien kanssa alussa, mutta iän karttuessa urheilu vammattomien ikätovereiden ryhmässä voi käydä hankalaksi. Unified-mallin avulla urheilussa ja sosiaalisessa elämässä pysyy mukana.
”Kantava ajatus on mukaan ottaminen. Kohdataan erilaisia ihmisiä ja kehitysvammaisia henkilöitä, voidaan olla ja toimia yhteiskunnassa toisia kohdaten ja yhdessä”, Ahtiainen sanoo.
Toyotan ydinliiketoimintaa on liikuttaa ihmisiä autoilla, mutta yhtiössä liikuttaminen nähdään hieman kaasupoljinta, latauskaapelia ja moottoritietä laajempana kokonaisuutena.
”Syvin ajatus yhteistyölle on se, että Toyota haluaa mahdollistaa liikkuvuuden kaikille”, Toyotan markkinointiviestinnän päällikkö Satu Krökki sanoo.
Yhtiö tukee paraurheilijoita rahallisesti, mikä mahdollistaa urheilijoille esimerkiksi valmennusta sekä kehitykselle ja huippukunnon ajoittamiselle tärkeitä leirityksiä. Tuki on tärkeää myös siksi, että yhä useampi pääsee harrastamaan – vaikka sitten World Games jäisikin haaveeksi. Harrastaminen on hauskaa ja tuo iloa elämään.
”Kaikilla oikeus liikkua sillä tavalla, joka kullekin parhaiten sopii. Sen haluamme mahdollistaa kaikille”, Krökki sanoo.
Elina Ahtiainen toivoisi, että unified-urheilua opittaisiin tuntemaan nykyistä paremmin. Moni lievästi kehitysvammainen tai erityistä tukea tarvitseva kykenee urheilemaan joukkueessa, kunhan hänen tapansa toimia ja oppia tunnetaan.
”Urheiluseuroissa voidaan jännittää erityistä tukea tarvitsevien kanssa toimimista. Toisaalta esimerkiksi erityislasten vanhemmat eivät tiedä, että harrastaminen unified-muodossa olisi mahdollista.”
Ahtiainen kannustaakin aktiivisia vanhempia ja urheiluseuroja tarttumaan tilaisuuteen. Special Olympics tarjoaa tietoa, ja usein jo vammaisen henkilön oma tieto hänelle parhaiten sopivista tavoista auttaa sovittamaan tarpeita yhteen. Aina se ei toimi – uutta Lionel Messiä ei tule jokaisesta vammaisesta, kuten ei vammattomasta jalkapalloilijastakaan.
Hauskaa voi silti olla, yhdessä.
”Partner-pelaajia tarvitaan, se on selvä. Moni on huomannut, että urheilu on hauskaa, mutta unified-urheilu on vielä hauskempaa”, Ahtiainen sanoo.
