Tuttuus luo turvallisuudentunnetta. Työmatkaliikenteessä se ei aina ole hyvä juttu. Kun tekeminen ja havainnointi rutinoituvat, reitti ajetaan samalla otteella päivästä toiseen. Pelivaraa jätetään liian vähän, ja matkan oletetaan taittuvan samaan aikaan keliolosuhteista ja liikennemääristä riippumatta.
”Tuntuu siltä, että tuttuja reittejä ajaessa ihmisillä on pieni rattiraivo päällä. Matkaan menevä aika on laskettu tarkkaan. Jos joku poikkeaa tutusta kaavasta ja viivyttää omaa etenemistä, hermostutaan heti. Kun työmatkaan varattaisiin hieman ekstra-aikaa, kaikkien osapuolten turvallisuus ja ajomukavuus paranisivat. Omaan työmatkaan urautumista voi pyrkiä välttämään, ajoreittejä vaihtelemalla”, Autotieto Oy:n toimitusjohtaja Kalle Kalaja pohtii.
Tutun työmatkareitin vaaranpaikat lienevät hyvin kuljettajien tiedossa. Siitä huolimatta työmatkaliikenteessä rytisee. Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastojen mukaan palkansaajille sattui viime vuonna 22 600 työmatkatapaturmaa. Lisäys edelliseen vuoteen oli peräti 23,5 prosenttia.
Liikenneturvan mukaan riskit onnettomuuksiin lisääntyvät, kun tuttua matkaa taitetaan väsyneenä, stressaantuneena tai huonoissa sääolosuhteissa. Luonnollisesti myös ruuhkat lisäävät onnettomuusriskiä. Nämä pointit selittävät osaltaan työmatkaliikenteen haasteet.
Sattuneista vahingoista huolimatta Poliisihallituksen poliisitarkastaja Heikki Kallio pitää suomalaisten käyttäytymistä työmatkaliikenteessä kohtuullisen hyvänä. Aamujen ja iltapäivien työmatkaliikenteessä poliisi kohtaa vain harvoin merkittäviä ylilyöntejä, kuten kovia ylinopeuksia tai ajamista päihteiden vaikutuksen alaisena.
Kallion mielestä suomalaiset osaavat liikkua tien päällä sujuvasti ja näyttää aikeensa tien päällä selkeästi. Kuljettajien maltti, joustavuus ja harkintakyky ovat ajoittain kuitenkin kortilla.
”Liikenteeseen pitäisi lähteä aina virkeänä, selvänä ja oikealla asenteella. Harmillisen usein näkee, miten kuskit menettävät kärsivällisyytensä ja joustavuutensa. Esimerkiksi kahden kaistan yhdistyessä toisille ei anneta tilaa, eikä liikenteen vetoketjuperiaate siksi toteudu”, Kallio harmittelee.
Vakavimmat tieliikenneonnettomuudet sattuvat yleensä työmatkaliikenteen ulkopuolella. Tämä koskee kuitenkin pääasiassa niitä onnettomuuksia, joissa osallisina on moottoriajoneuvojen kuljettajia. Jalankulkijoilla ja pyöräilijöillä sen sijaan tuntuisi olevan suuri riski vammautua tai kuolla juuri työmatkaliikenteessä.
Onnettomuustutkimuskeskuksen (OTI) tilastojen mukaan vuonna 2021 liikenneonnettomuuksissa kuoli 42 jalankulkijaa ja pyöräilijää. Lähes kaikissa onnettomuuksissa oli mukana moottoriajoneuvo. Reilusti yli puolet näistä onnettomuuksista tapahtui arkipäivänä 30–50 km/h nopeusrajoitusalueella.
Taajamissa tapahtuvat onnettomuudet ovat siis kevyelle liikenteelle hyvin kohtalokkaita. Tämä työhön kiiruhtavan autoilijan tulisi pitää kirkkaana mielessään.
”Työmatkaliikenteessä ongelmana ovat liian lyhyet turvavälit, tarkkaamattomuus ja vaaralliset ohitukset, joihin usein kiireessä sorrutaan. Autoilijoilla olisi myös parannettavaa suojatiekäyttäytymisessä. Suojatielle astumassa olevalle tai kulkevalle jalankulkijalle pitäisi antaa esteetön kulku. Näin ei läheskään aina tapahdu, vaikka hieman parempaan suuntaan on tässä jo menty”, Kallio sanoo.
Kallion tavoin myös Kalle Kalaja peräänkuuluttaa autoilijoilta joustavuutta ja muiden huomioimista. Toisten tekemien virheiden kyttäämisen sijaan hän innostaa ritarillisten eleiden harrastamiseen liikenteessä. Näin liikenneturvallisuus paranee ja työpäiväkin etenee leppoisammin.
”Viesti selkeästi ajolinjoilla ja vilkulla, mihin olet menossa, ja etene aikailematta, kun on sinun vuorosi. Kun annat muille tietä, osoita se selvästi ystävällisin käsimerkein ja jättämällä riittävästi tilaa”, Kalaja opastaa.
Kalajan mukaan onnistunut työmatka käynnistyy jo ennen auton starttaamista. Kun auton ikkunat ovat kirkkaat, tekniikka sekä valaistus kunnossa ja matkan taittamiseen riittävästi aikaa, työmatkan turvallisen taittamisen perustekijät ovat kasassa.
”On hyvä tarkastaa, palavatko auton takavalot. Joissain autoissa takavalot ovat sammuksissa, kun käytetään päiväajovaloja. Jos eivät pala, kannattaa napsauttaa ajovalot päälle päivälläkin. Näin takana ajavat havaitsevat auton paremmin.”
Kalaja pitää nykyautojen kehittynyttä tekniikkaa näppäränä apuna työmatkoilla. Kaistavahdit, mukautuvat vakionopeudensäätimet ja muut modernit järjestelmät eivät kuitenkaan korvaa kuskin valppautta.
”Kuljettajan huomion pitää olla koko ajan liikenteessä. Työsähköpostien selaaminen tai viestien kirjoittelu ei kuulu liikenteeseen edes silloin, kun seistään ruuhkassa tai liikennevaloissa. Työyhteisöissä voitaisiin ottaa käytännöksi, että viestejä ei lähetetä silloin, kun kollegat ja asiakkaat tyypillisimmin matkaavat töihin.”
Työnantajat voisivat Kalajan mielestä tukea työmatkaliikenteen turvallisuutta myös parantamalla etä- tai hybridityön tekemisen mahdollisuuksia sekä sallimalla liukuvat työajat. Näillä konsteilla voitaisiin vähentää työmatkaliikenteestä aiheutuvia ruuhkia ja kiireen tuntua. Henkilöstöä voisi innostaa fiksuun ajotapaan myös koulutuksilla ja liikenneaiheisilla tempauksilla.
”Virkistyspäivään voisi sisällyttää taloudellisen ja ennakoivan ajotavan opetusta tai koulutuksen, jossa treenataan perusväistöliikkeitä ammattilaisen opastuksella. Työntekijöille voisi järjestää myös kisan, jossa mitellään työpaikan taloudellisimman ajajan tittelistä. Turvallisuuden ohella tällaisilla tapahtumilla voidaan parantaa ajamisen taloudellisuutta ja vähentää ympäristöpäästöjä”, Kalaja ideoi.
Kyselimme autolla työmatkaansa kulkevien näkemyksiä suomalaisesta työmatkaliikenteestä.
"Työmatkaliikenne toimii Suomessa ihan mallikkaasti. Takapuskurissa roikkujia tosin voisi olla vähemmän. Itse pyrin parantamaan liikenneturvallisuutta ennakoimalla, jättämällä riittävän turvavälin edellä ajavaan ja huomioimalla kevyen liikenteen."
Ilmari, 46
"Aamuisin ja iltapäivällä viiden aikoihin moottoriteiden vasemmanpuoleiset kaistat ovat Uudellamaalla aivan järkyttäviä. Niissä ajetaan liian kovaa, liian lähellä ja liian piittaamattomasti. Kuitenkin samat kuskit, jotka vetävät siellä parin metrin väleillä, seisovat lopulta samoissa liikennevaloissa kuin hitaamman kaistan ajajat, eli ei ole voitettu mitään sillä kiirehtimisellä."
Marianne, 39
”Pikkukaupungissamme Etelä-Hämeessä työmatkalaiset ajelevat maltillisesti ja myös toiset huomioiden. Joskus jos itsellä on kiire, tuntuu että ajetaan liiankin hiljaisella vauhdilla."
Timo, 61
”Etätyöskentelyn hyvä puoli on se, että pystyy suunnittelemaan toimistopäivät ja niiden aikataulun joustavasti. Valitsen reitin toimistolle sen mukaan, miltä ruuhkatilanne näyttää. Se voi tarkoittaa vähän pidemmän reitin valitsemista tai sitten sen sietämistä, että valoristeyksissä vain kestää pidempään. Ruuhka-aikaan ajaessa yritän suhtautua siihen, että pitää ennakoida tilanteita tavanomaistakin enemmän. Työmatka on oiva hetki ottaa ajatusaikaa itselle tai kuunnella rauhassa esimerkiksi radio-ohjelmaa tai äänikirjaa.”
Tia, 35
”Helsingissä ei anneta jalankulkijoiden ylittää suojateitä, jos niissä ei ole liikennevaloja. Varsinkin aamuruuhkissa ongelma näkyy hyvin.”
Elisa, 27
