Talviautoilijan paras ystävä on maltti. Mitä isompi tie, sitä varmemmin se on aurattu jo varhain. Etenkin pienempien teiden varrella talvella on hyväksyttävä, että autolla ei ehkä aina pääse liikkeelle silloin, kun haluaisi. Ajosäätä onkin hyvä opetella tutkimaan ajoissa ja siirtää menoja mahdollisuuksien mukaan myöhemmäksi. Jos tien päälle on kuitenkin lähdettävä, on parasta varata aikaa tavallista reilummin ja mietittävä, mitä reittejä kannattaa ajaa ja minne saa pysäköityä.
Yksittäisistä varusteista tärkeimpiä ovat kunnon talvirenkaat. Noin kämmenen kokoinen alue rengasta pitää auton tiessä tai sitten ei. Laki edellyttää talvirenkaalta 3 mm urasyvyyden, mutta jo noin 5 mm urasyvyyden kohdalla ominaisuudet heikentyvät merkittävästi, jolloin on hyvä uusia renkaat. Urasyvyyden lisäksi on tärkeää varmista renkaan ikä ja käyttövuodet sekä nastarenkaassa myös nastojen määrä, kunto ja kireys. Nasta tai kitkarengas kannattaa valita sen mukaan, missä auton kanssa pitää liikkua. Kitkoilla pärjää kaupungissa ja isoilla teillä pääsääntöisesti hyvin, mutta maaseudun jäisillä pikkuteillä nastat ovat tarpeen.
Yksittäisten turvavarusteiden ohessa tärkein turvavaruste liikenteessä on pelisilmä. Talvella maalaisjärkeä ja ajokäytöksen sopeuttamista tarvitaan tavallistakin enemmän. Tärkein vinkki on rauhallisuus: vältä nopeita kiihdytyksiä, jarrutuksia ja äkkinäisiä ohjausliikkeitä. Tee päätökset ajoissa ja laske esimerkiksi kaarteisiin nopeus sopivaksi jo ennen sinne ajamista.
Pitemmillä ajomatkoilla vakionopeussäädin on kiva kaveri. Talven liukkailla se voi kuitenkin tehdä tepposet: kesäkelillätuttuun mutkaan voi ehkä ajaa vakionopeussäätimeen asetetulla tasaisella nopeudella, mutta liukkaalla se voi olla liikaa. Talvella parempi vaihtoehto on monesta autosta löytyvä nopeudenrajoitin, joka varmistaa, ettei nopeusrajoitus ylity. Samalla kaasu- tai tehopolkimella on helppoa säädellä ajonopeutta.
Kun lunta sataa, autojen kulku-urien väliin syntyy lumivalleja eli polanteita. Säätyypin mukaan polanteet voivat olla pehmeitä lumisia sohjomassoja tai lähes umpijäätä. Isojen polanteiden tapauksessa turvallisin vaihtoehto on karsia kaikki turhat kaistanvaihdot ja ajaa maltillisella nopeudella oman kaistan urissa. Jos kaistaa on pakko vaihtaa, polanne kannattaa ylittää niin loivasti kuin mahdollista ja välttää äkkinäisiä liikkeitä.
Pääsääntöisesti jyrkkiä mäkiä kannattaa liukkaalla välttää varsinkin huonommin hoidetuilla tieosuuksilla. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Paras vinkki liukkaan mäen selättämiseen on riittävä vauhti – aja siis vauhdilla, mutta varovasti. Muista, että mäennyppylän takana saattaa olla kävelijä tai vastaan tulla isokin auto. Auto on pystyttävä pysäyttämään näkyvissä olevalla tien osalla. Älä pysähdy ylämäkeen ellei tähän ole turvallisuuden vuoksi pakottavaa tarvetta.
Mistä sitten tietää, milloin lunta on tiellä liian paljon? Kevyessä pakkaslumessa auto vielä liikkuu, mutta mitä painavampaa ja kovempaa lumi on, sitä enemmän kuljettajalta vaaditaan pelisilmää. Hyvät nyrkkisäännöt ovat auton puskuri ja pohja, jotka eivät saisi osua lumeen. Voikin ajatella, että jos autolla joutuu puskemaan lunta eteenpäin tai lumi ottaa kiinni auton pohjaan, sitä on liian paljon. Paksulle lumipatjalle jää helposti kiinni, ja se myös saattaa rikkoa auton hauraita muoviosia.
Varovaisuudesta ja valmistautumisesta huolimatta auton kanssa voi jäädä kiinni. Siksi takakonttiin tarvitaan jämäkkä, taitettava lumilapio. Lapiointi- tai muun ongelmatilanteen varalta autossa on hyvä olla heijastinliivit jokaiselle – ja ei, niiden paikka ei ole siellä tavaratilan välipohjan alla, mistä niitä on vaikeinta saada esiin.
Talvella on paljon pimeää, mutta ajo- ja takavaloja saatetaan tarvita myös päiväsaikaan. Kun valokatkaisija on auto-asennossa, palavat päiväaikaan edessä huomiovalot. Monessa autossa takavalot eivät pala tällöin ollenkaan. Kun lunta on ilmassa paljon, auton valoton perä ei näy takaa tulevalle. Opettele valojen toimintaperiaate. Tärkeintä on tietää, missä katkaisijan asennossa katkaisijan asennossa sekä ajo- että takavalot palavat aina yhdessä. Tosin lumen pöllytessä takavalotkaan eivät aina takaa havaittavuutta, jolloin tarvitaan takasumuvaloa. Sen käytölle on hyvä nyrkkisääntö: jos itselläsi on vaikeuksia erottaa edellä ajavan perä, painii takana ajava todennäköisesti saman ongelman kanssa.
Suomalaisen auton keski-ikä on noin 13 vuotta. Vanhakin auto voi olla hyvä, kunhan sitä on huollettu ja pidetty hyvin. Keskimäärin uudet autot ovat kuitenkin vanhoja turvallisempia. Monissa keski-ikäisissä autoissa on varusteena jo auton hallinnan menetyksiä ehkäisevä ajonvakausjärjestelmä. Muut turvajärjestelmät, kuten esimerkiksi kaistavahdit, kaistanvaihtoavustimet, törmäysvaroitus, automaattinen hätäjarrutus ja automaattiset hätäsoitot ovat yleistyneet tavallisissa perheautoissa vasta viime vuosina. Järkevillä nopeuksilla turvajärjestelmät antavat tiettyyn rajaan asti anteeksi kuljettajan tekemiä virheitä ja saattavat näin pelastaa onnettomuudelta tai ainakin lieventää sen seurauksia.
Vinkit talviautoiluun antoi Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen.
