Matti: Lähtökohtaisesti vakuus on lainassa aina hyvä asia. Auto on lainan vakuutena itse asiassa yllättävänkin hyvä, koska sen omistussuhde on helppo määrittää, ja sen myyminen on verrattain yksinkertaista.
Carita: Tarkoitus on, että auton arvo kattaa velan määrän. Kun aikaa kuluu ja ajokilometrejä kertyy, auton arvo laskee, joten lainan on hyvä vähentyä samaa tahtia.
Matti: Olen huomannut, että usein kuukausierä päätetään sen perusteella, paljonko tililtä liikenee rahaa autoon joka kuukausi. Tällöin ajokilometrien huomioiminen saattaa unohtua.
Carita: Jos autolla ajetaan viidessä vuodessa 300 tkm tai 50 tkm, auton arvo on luonnollisesti sopimuskauden jälkeen täysin erilainen.
Matti: 10–20 prosentin käsiraha on jo hyvä. Käsiraha turvaa, että sopimuksen alusta asti velkaa on vähemmän kuin mitä auton arvo on. Toisin sanoen vakuudella voisi kuitata koko velan pois missä vaiheessa sopimusta tahansa.
Carita: Jos käsirahaa ei ole, sopimuksen alussa auton arvo on joko sama kuin velan määrä tai alempi. Tilanne toki korjaantuu ajan myötä, kunhan kuukausierä on riittävän suuri, ja velka lähtee lyhenemään sopivalla tahdilla.
Matti: Jos teet esimerkiksi neljän vuoden osamaksusopimuksen, uudella autollasi on neljän vuoden päästä vielä merkittävästi arvoa. Ei siis ole välttämätöntä tähdätä tilanteeseen, jossa neljän vuoden kuluttua velkaa on nolla euroa.
Carita: Suuremmalla viimeisellä erällä muita kuukausieriä saadaan pienemmiksi. Esimerkiksi Toyota Easy Osamaksu -sopimuksessa auton vähimmäisarvo määritetään vaikka neljän vuoden päähän ja siihen tähdätään kuukausilyhennyksillä.
