Katso videomme väkivahvasta ja kestävästä Jussi Antmanin Toyota Hiluxista.
Ostin tämän Hiluxin No-Pan Autosta Kuhmosta uutena vuonna 2009. En vertaillut merkkejä tai malleja vaan tiesin, että seuraava autoni on Hilux. Se merkitsi paljon, että myynti ja huolto sijaitsevat kotikaupungissani Kuhmossa: jos korjausta tai huoltoa tarvitsee, auto tulee lähellä satavarmasti kuntoon.
Minulle riittää, että auto on idioottivarma ja sen huolto toimii. Toyota Hilux kestää olosuhteissa, joissa muut autot eivät yksinkertaisesti pärjää.
Kyllähän tämän mallin toimintavarmuutta on koeteltu maailmallakin. Kun tein metsäkonetöitä Venäjän puolella vuosituhannen alussa, urakoitsijalla oli pelkästään Hiluxeja, ja Hilux oli minullakin jo silloin. Ajoin sen mojovasti kiveenkin tuolloin, mutta ainoastaan etuakseli vääntyi. Seuraava omistaja, metsäkoneyrittäjä hänkin, ajoi samaisella autolla vielä pitkään.
Hiluxini mittarissa on juuri nyt 926 000 kilometriä. Kun sen jakaa 15 vuodelle, eihän sitä tarvitse ajaa kuin 62 000 kilometriä vuodessa – ja pitää auto itsellään ilman vaihtamista. Tuollainen ajomäärä kertyy täällä Kainuussa metsäalalla helposti. Jos työmaa sijaitsee 80–90 kilometrin päässä kotoa, niin täkäläisen mittapuun mukaan se on lähellä.
Helposti kertyy päiviä, jolloin matkaa tulee 500 kilometriä. Esimerkiksi silloin, kun metsäpalsta sijaitsee 150 kilometrin päässä ja joutuu hakemaan John Deereltä Kajaanista varaosan, jos motossa sattuu jotain hajoamaan.
Koska työskentelen viitenä päivänä viikossa ja käyn vielä usein lauantaisin Kajaanissa hakemassa varaosia tai tarvikkeita, niin helposti ne kilometrit kertyvät. Siltikin nämä ovat vielä mietoja reissuja, sillä Lapin kavereilla on vielä pidemmät matkat.
Tätä autoa olen pitänyt nyt pidempään jo ihan mielenkiinnosta, miten pitkään tämä menee. Ja nyt ollaan tässä pisteessä. Kyllähän minä olen jo uusiakin Hiluxeja katsellut. Kyllä se hetki vielä tulee, kun sen ostan, mutta olen päättänyt ajaa tällä miljoonan täyteen. Näillä näkymin se tulee kesällä 2025.
Ensimmäinen Toyotan auton ostin vuonna 2000. Se oli uusi Avensis. En ollut silloin vielä yrittäjä. Entinen työnantajani lisäsi konekalustoa, mikä tiesi minulle työmatka-ajoa. Kysyin, saanko kilometrikorvaukset, jos ostan oman Hiluxin. Avensis vaihtuikin 3500 kilometrin ajon jälkeen.
Seuraava Hilux oli vaihtovuorossa vuonna 2002, sillä sen sai silloin uudella D4D-koneella. Se auto oli alla, kun perustin oman yritykseni vuonna 2003. Paria vuotta myöhemmin vaihdoin vielä samanlaiseen, mutta siniseen. Tällä autolla olen ajanut vuodesta 2009, eli selvästi aiempia autojani pidempään.
Juuri nyt teemme puupinoja pikitien varrelle, joten ohittavaa liikennettä on enemmän kuin metsäautoteillä. Ne ovat järjestään kaikki Toyotan malleja. Savotat kiinnostavat ihmisiä ja tässä pistäytyy usein metsänomistajia ja kylänmiehiä juttelemassa sekä seuraamassa töiden etenemistä. Äsken paikalle tuli Camryllaan mies, jolla on ollut pelkästään Toyotan autoja jo vuodesta 1984. Äsken tästä ohi mennyt tilataksi oli Hiace, myös auraustöitä meille tekevällä miehellä on uudempi Toyota Corolla.
Ihmiset ovat oppineet pitkän ajan kuluessa, että Toyota kestää. No-Pan Autolla on siinä iso rooli, sillä heillä on ollut pitkään autoliikkeet ja huollot Kajaanissa sekä Kuhmossa. Toyotan autoja on myyty laajalle alueelle, ja sieltä se mielikuva kestävistä autoista on lähtenyt rakentumaan ihmisten mieliin.
Luotettavuus, luotettavuus ja luotettavuus. En saa kiksejä siitä, että ajaisin näyttävämmällä autolla. Ennemmin minä olen laittanut rahaa metsäkoneisiin ja saahan Hiluxiakin monenlaisena versiona. Itseäni kiinnostaa neliovinen Hilux, jolloin takaosan saisi helpommin käyttöönsä. Hiluxit ovat niin varmoja autoja, etten muita kehtaa ajatellakaan. Ja onko metsään edes muita autoja?
Tämä auto hoitaa oman tehtävänsä, ja se onkin tärkeä tehtävä: Hilux lähtee aina käyntiin ja sillä pääsee perille, minne ja minkälaista tietä sitä ikinä onkaan kulkemassa.
Minua ei Toyota ole koskaan jättänyt tielle – ei ikinä. Renkaita on puhjennut, tämän auton keulaan on hypännyt hirvi ja olen ajanut tällä porokolarinkin, mutta aina on päästy perille ja kotiin. Minusta siinä näkyy se, että Toyotalla kaikki ratkaisut tulevat markkinoille huolellisen ja pitkäaikaisen suunnittelun ja testaamisen jälkeen.
Huoltohan se on, mikä pitää auton tiellä. Ensimmäinen huoltokirja tuli täyteen 690 000 kilometrin kohdalla ja nyt on toinen huoltokirja menossa. Edellinen huolto on tehty 900 000 kilometrissä, joten melko pian on taas huollon aika. Hiluxissa on pidetty 30 000 kilometrin huoltoväli kaikkien näiden vuosien ajan.
Minun ei ole tarvinnut muuta kuin ajaa. No-Pan Auto on pitänyt Hiluxin hyvässä kunnossa ja myös käyttänyt auton katsastuksessa. Toinen työautoni on puoli miljoonaa kilometriä ajettu vuoden 2005 Toyota Corolla. Molemmat autot ovat No-Pan Auton huoltamia – itse en vaihda edes öljyjä.
Hiluxiin on näillekin kilometreille tehty vain kuluvien osien vaihtoja. Ohjausvaihde meni 500 000 kilometrin kohdalla ja tuulilasi on vaihdettu kahteen kertaan. Vetoakseli joutui vaihtoon, sillä suojakumi oli rikkoutunut, ja sehän kuluttaa nivelen nopeasti. Moottori ja voimansiirto ovat alkuperäiset. Jopa kuskin penkki on yhä hyvässä kunnossa huolimatta siitä, ettei sen päällä ole ollut kuin ohut suoja. Jotkut moittivat Hiluxin penkkiä, mutta minulle tämä on sopiva – vai onko sitten niin, että mies on tällä matkalla itse muotoutunut istuimeen.
Olen yksi Metsäliigan somekanavien videoiden tekijöistä. Näytämme Metsämiesten Säätiön tukemana videoilla metsäalan arkea. Onhan se ollut hurjaa seurata, miten katsojamäärät kasvavat. Samalla on pitänyt itse opetella kuvaaminen ja algoritmien miettiminen. Me teemme somen algoritmioppaiden mielestä aivan liian pitkiä videoita, mutta silti niitä katsotaan. Videoiden kanssa käytetty aika on todella pitkä, joten asiamme kiinnostaa.
Metsäala tarjoaisi monelle nuorelle hyviä töitä, joissa omaan ansiotasoon voi vaikuttaa suoraan itse. Sellaiselle tyypille yrittäjät ovat valmiita maksamaan hyvin, joka on ahkera tekemään, välittää työstään ja ymmärtää, että metsäpalstalla ollaan jonkun toisen tärkeän omaisuuden kanssa tekemisissä.
Videot ovat nykyajassa tärkein keino näyttää, mitä metsätyö oikein on. Työssä tulee yksinäisiä hetkiä, mutta samalla se on myös sosiaalista. Yhteyttä pidetään moneen suuntaan. Aikaa pitää kuitenkin löytyä, kun metsänomistaja tulee juttusille. Itse kiinnostuin alasta jo lapsena, sillä enollani oli puuauto. Kun istuimme serkkujen kanssa hytissä, alkoivat metsäkoneet kiinnostamaan ja niin kipinä alalle syttyi.
Metsäalalla on paljon mahtavia osaajia, aivan huippuja miehiä ja naisia. Enää ei kuitenkaan metsätyömaalle pääse ennen alan opintoja – joten nyt somevideot näyttävät sen arjen, jossa työtä kyllä riittää.
Ammatti: Metsäkoneyrittäjä. Työskentelee Kuhmo Oy:n hakkuu-urakoitsijana Hyrynsalmen ja Suomussalmen alueilla. Työskennellyt metsäalalla 30 vuoden ajan, 18-vuotiaasta lähtien.
Asuu: Kuhmossa, missä on viihtynyt 32 vuoden ajan. ”Lähden töihin kuudelta aamulla ja pyrin lopettamaan työt neljän aikoihin. Urakoitavat palstat ovat lähimmilläänkin tunnin ajomatkan päässä, joten harrastamiset ajoittuvat viikonloppuihin.
Harrastukset: Ulkoilu ja kuntosali. ”Lähden metsään vapaallakin, mutta lomamatkoilla matkustan mieluiten junalla ja lentokoneella. On mukava olla välillä myös kyydissä.”
Auto: Toyota Hilux vuosimallia 2009. Lähes 930 000 kilometriä ajetun auton mittariin pyörähtää miljoona kilometriä arviolta kesällä 2025.
