Katso videoltamme, mitä poromies Aki Nevalainen ajattelee Toyotan pakettiautoista.
Tässä työssä pitää pystyä kuljettamaan mönkijää tai moottorikelkkaa ja vetämään peräkärryä vaikeassakin maastossa. Neliveto-Hiace on siihen kaikista suosituin. Se on sopivan kokoinen, etenemiskykyinen ja kestävä. Meidän paliskunnassa on 90 poromiestä ja heillä on kolmisenkymmentä Hiacea.
Tyttärelläni ja pojallani on myös poroja – he ovat olleet pienestä pitäen mukana poronhoidossa. Tytöllä on minun vanha takapotku-Hiace ja pojallani vuoden 2014 neliveto, viimeisiä valmistettuja.
Meidän paliskunnassa niitä ei vielä ole. Sen pitää sitten olla nelivetoinen malli, sillä etuvetoiset autot eivät tahdo kestää meidän käytössämme. Raskas ajo maastossa ratti ääriasentoon käännettynä on se, mikä rikkoo nivelet. Hiacet ovat suosittuja, sillä niitä saa takavetoisena ja nelivetoisena. Mutta uusimmissakin Hiaceissa alkaa olemaan 300 000 kilometriä mittarissa, eivät nekään loputtomiin kestä.
Muualla moni on kokeillut isompia, kevyeksi kuorma-autoksi rekisteröityjä pakettiautoja, mutta niissä paino tulee vastaan. Kun rengas uppoaa, niin siinä saa olla soittamassa traktoria vetoapuun. Poromiehen auton pitää olla riittävän iso mönkijän kuljettamiseen, mutta myös etenemiskykyinen.
Käytännöllisyyttä, luotettavuutta ja kestävyyttä. Omassa Hiacessani on 370 000 kilometriä mittarissa ja osa nivelistä on edelleen alkuperäisiä. Katsastuksessa tuli kaksi huomautusta: vetokoukun vieressä takapistokkeen kansi oli lähtenyt kävelemään. Takaiskarin kumi oli myös irronnut näillä kuoppaisilla teillä. Mutta se on sen tarkoitus – kumi ottaa iskut vastaan, etteivät pultit katkea.
Olen ajanut pitkään Toyotan autoilla. Edellisellä takaveto-Hiacella ajoin yli 500 000 kilometriä kunnes katsastusmies sanoi, että auto alkaisi olemaan vaihdon rajoilla. Myös Kittilän kirkonkylällä työskentelevällä vaimollani on Toyota Corolla Verso.
Porotaloudessa autoa tarvitaan työmatkoihin ja kuljetuksiin. Poronhoitoajoa tulee yli 20 000 kilometriä vuodessa. Kesällä heinäntekoaikaan autolla ajetaan jopa pellolla. Poroerotuksen aidoille ei välttämättä kulje tietä perille asti, joten auton pitää päästä metsäajouraa pitkin.
Mitä kauemmaksi auto jää aidasta, sitä työläämpää on kuljettaa sen korjaamisessa tarvittavaa puutavaraa mönkijällä. Nelivetoisella pääsee pisimmälle – toisaalta takavetoisen selvästi pienempi kääntösäde auttaa sokkeloisilla porotarhoilla.
Ammatti: Poromies. ”Monesti sattuu niin, että porot hyppäävät yhden sukupolven yli. Vanhemmillani ei ollut poroja, mutta kummallakin puolella papoilla oli poroja.”
Asuu: Kittilässä. ”Kävin lukion Oulussa ja työskentelin toimitsijana nuorisojärjestössä, kun päätin etten halua asua kaupungissa. Suoritin maatalouskoulun Kittilässä ja ostin ensimmäiset poroni 1985.”
Harrastukset: Politiikka. ”Olen ollut kunnallispolitiikassa yli 40 vuotta ja toimin kunnanvaltuuston puheenjohtajana.”
Auto: Toyota Hiace vuosimallia 2011. ”Katsastuksessa tuli kaksi huomautusta: vetokoukun vieressä takapistokkeen kansi oli lähtenyt kävelemään. Takaiskarin kumi oli myös irronnut näillä kuoppaisilla teillä.”
Aina välillä omia poroja eksyy vieraille tarhoille, joista niitä saa hakea joskus pidemmänkin matkan päästä. Joulusesonkina järjestämme tyttäreni kanssa matkailuyrittäjän kanssa poroajeluja brittituristeille, jolloin ajohärät matkustavat paikalle Hiacen kyydissä. Myös teuraskuljetukset tehdään käytännössä itse.
Porojen kuljettaminen on luvanvaraista. Eläinlääkäri on mitoittanut, että Hiaceen menee yhdeksän poroa, mutta käytännössä niitä on kyydissä aina paljon vähemmän.
Porot eivät ole kyydityksistä moksiskaan; ne ihmettelevät hetken ja rauhoittuvat pian. Autokyyti on niille tuttua jo vasasta asti. Ne oppivat, että auto tarkoittaa oman tokan löytymistä. Siksi niitä ei tarvitse millään tapaa pakottaa kyytiin, vaan etenkin kuljetukseen tottuneet ajohärät tietävät mitä tehdä, kun sivuovi avataan.
Lainiokankaan poroaidalle ajettiin Kittilän Alakylästä joen yli jäätietä pitkin. Jäältä oli erittäin jyrkät töyräät ja tie oli kapea, joten välillä oli jännätkin paikat. Muutkin poroaidat ovat välillä sellaisen tien takana, että niitä katsoessa reitti näyttää ennemminkin mönkijällä kuin autolla ajettavalta.
Kyllä eturenkaita saa tunkata ja laittaa laudanpätkiä alle kantavuuden parantamiseksi. Tämänkin Hiacen pelleissä ainoa näkyvä painauma on siitä, kun autoa on pitänyt nostaa sen upottua pehmeään maastoon. Kannot ovat erityisen hankalia. Kun kanto menee etuakselin takapuolelle, auto ei liiku eteen eikä taakse. Silloin tunkkaaminen on ainoa keino saada auto liikkeelle.
