Lumilautailija Matti Suur-Hamarin elämänfilosofian voi kiteyttää näin: asiat eivät aina mene niin kuin itse toivoisi, mutta kaikesta on mahdollista selvitä ja päästä eteenpäin.
Suur-Hamari ei ole menettänyt uskoaan tulevaisuuteen, vaikka elämä on koetellut useammankin kerran. Viimeisin koettelemuksista tapahtui marraskuussa 2019 Pyhätunturilla paralumilautailun maailmancupin alla: Suur-Hamarin valmentaja Mikko Wendelin menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen 41-vuotiaana.
Menetys oli raskas, ja Suur-Hamari laski maailmancupin suuren surutaakan kanssa.
”Vaikka Mikko ei ollut enää fyysisesti paikalla, henkisesti hän oli läsnä – niin vahvasti Mikon opit ovat juurtuneet laskuihini”, Suur-Hamari sanoo. ”Mikko ei ollut pelkkä valmentaja, vaan tärkeä ystäväni. Parhaimmillaan kiersimme maailmaa yhdessä 200 päivää vuodessa.”
Kun Matti Suur-Hamari voitti paracrossin kultamitalin Pyeongchangin paralympialaisissa maaliskuussa 2018, toteutui yksi hänen suurista unelmistaan.
Sen eteen Suur-Hamari oli tehnyt töitä siitä lähtien, kun hän vuonna 2009 sairaalassa maatessaan löysi netistä amerikkalaisen paralumilautailijan Evan Strongin Youtube-videot. Strong lumilautaili niissä sääriproteesin kanssa.
Suur-Hamari oli joutunut sairaalaan moottoripyöräkolarin takia. Hänen vasen jalkansa oli amputoitu polven alapuolelta, ja hän etsi netistä tietoa siitä, mitä sääriproteesin kanssa pystyisi tekemään.
Strongin lautailuvideot tekivät vaikutuksen. Suur-Hamari oli harrastanut lumilautailua jo 13-vuotiaasta lähtien, mutta paralumilautailusta hän ei tiennyt mitään.
”Strongin videoita katsellessani päässäni syttyi lamppu: sääriproteesin kanssa pystyi myös lautailemaan. Ajattelin, että haluan jonain päivänä pystyä samaan”, Suur-Hamari kertoo.
Matti Suur-Hamari oli liikunnallinen lapsi. Hän harrasti ”kaikkea mahdollista kilpauinnista kartingiin”. Kilpaurheilijaa hänestä tuskin olisi tullut ilman onnettomuutta.
”Olin kolarin sattuessa 23-vuotias, ja siinä vaiheessa ammattiurheilijan haaveeni oli jo viilentynyt. Kun elämäni mullistui, jouduin miettimään uudelleen, mitä tekisin”, hän sanoo.
Sairaalassa Suur-Hamari päätti, että jonain päivänä hän vielä laskisi laudalla. Ensimmäisen kerran hän pääsi mäkeen kolme vuotta onnettomuuden jälkeen.
”Oli kevättalvi ja lähdin kaverini kanssa kokeilemaan lautailua Myllymäen maisemiin. Kun olin laskenut ensimmäisen mäen, totesin, että tämähän sujuu kuin teinivuosina. Fiilis oli hieno!”
Onnistuneen kokemuksen jälkeen Suur-Hamari otti yhteyttä Paralympiakomiteaan ja kysyi, millaista paralumilautailutoimintaa Suomessa on. Ei kuulemma juuri minkäänlaista, mutta Suur-Hamaria kehotettiin ottamaan yhteyttä lumilautaliittoon.
”Sitä kautta pääsin mukaan treeneihin. Koska minulla ei ollut näyttöjä, osallistuin leireille omakustanteisesti ja seurasin sivusta, miten homma toimii.”
Ensimmäisen maailmancup-kauden Suur-Hamari rahoitti omasta pussistaan, mutta menestyksen myötä seuraavalle kaudelle löytyi yhteistyökumppaneita ja pieni tukiraha.
Suur-Hamari on voittanut monenlaisia pystejä ja palkintoja. Niitä enemmän hän arvostaa matkaa, jonka on tehnyt säärensä menettämisen jälkeen.
”On ihmeellistä, että niinkin kauheasta asiasta kuin kolarista on tullut elämääni niin paljon hyvää. En olisi ikinä uskonut sitä. Olen päässyt kiertämään maailmaa ja kokemaan uskomattomia fiiliksiä.”
Suur-Hamari iloitsee, että hän saa nauttia ammattiurheilijan arjesta ja toteuttaa lasku-unelmiaan. Yksi haave kuitenkin kutkuttaa vielä mielessä: Suur-Hamari haluaisi laskea jonain päivänä vammattomien maailmancupissa.
”Se on mahdollista kovalla työllä ja treenillä, mutta ei ole ihan lähitulevaisuuden juttu, kun ei tässä ole edes parapuolen kisoihin päässyt”, hän sanoo ja viittaa koronapandemian aiheuttamiin myllerryksiin.
Seuraava, syksyllä alkava kausi on Suur-Hamarille tärkeä. Silloin isoja kisoja on peräti kaksi: tammikuussa Norjan MM-kisat ja maaliskuussa Pekingin paralympialaiset.
Kisamäkeen Suur-Hamari lähtee kovin tavoittein. Sitä varten on tehty paljon töitä: toukokuussa paketoidulla kaudella sai keskittyä harjoitteluun, jota on tarkoitus jatkaa pienen breikin jälkeen Australiassa Perisherin lumihuippuisilla vuorilla. Lumilautailijaa ei siis odota pitkä kuuma kesä, hikinen kylläkin.
”Tässä pitäisi kesätreenitkin aloittaa: voimaharjoittelua, maastopyöräilyä, uintia, juoksemista – mahdollisimman monipuolisesti kaikenlaista, millä pääsee pois omalta mukavuusalueelta.”
Vapaa-aikansa outdoor-ihmiseksi itseään kutsuva Suur-Hamari viettää luonnossa kalastellen ja metsässä samoillen. Häntä viehättää erityisesti pohjoisen karu ja muotoaan muuttava luonto kaikkina vuodenaikoina.
Suur-Hamari on myös Toyotan yhteistyöurheilija. Matkat voimansa lähteille hän taittaa RAV4 Hybridillä, joka on osoittautunut luotettavaksi autoksi vaativaankin maastoon.
Metsän siimeksestä kerätyillä voimilla hän on ponnistanut urheilun huipulle. Millaisia suunnitelmia täysipäiväistä urheilijan arkea elävällä Suur-Hamarilla on tulevaisuuden suhteen?
”Olen päättänyt, että mennään nyt Pekingiin ja lasketaan parhaat mahdolliset kisat ja nautitaan siitä mahdollisuudesta. Kun se on hoidettu, voidaan katsoa niitä tulevaisuuden suunnitelmia.”
Julkaistu 25.3.2020, päivitetty 17.5.2021
Matti Suur-Hamari, 35
