Punainen Yaris ja harmaa Corolla seisovat parkkipaikalla kuin käsi kädessä. Leila Valtonen ja Marjukka Leiwo eivät voi nyt halata tervehdykseksi, sillä he ovat eristyksissä koronaviruksen aiheuttaman karanteenin vuoksi. Molemmat kuuluvat ikänsä puolesta riskiryhmään. Mutta tunnetusti hätä ja viisaat naiset keksivät kyllä keinot.
”Meillä on ollut tapana säännöllisen epäsäännöllisesti käydä yhdessä kahvilla tai lounaalla. Kun liikkuminen kiellettiin ja kahvilat suljettiin, keksimme että voimme tavata toisiamme istumalla autoissamme”, Leiwo kertoo.
Molemmilla on autossa termospullo ja posliininen muki. Se on kahvitreffeillä tapana.
Leila Valtoselle on koronakaranteenin aikana ollut korvaamatonta nähdä hyvää ystävää. ”Iso osa tätä on huumori, sillä ilman sitä ei tällaisista hankalista paikoista selvitä.”
Naiset ovat olleet kaveruksia pikkutytöistä lähtien. Kun juttelemaan on kerran totuttu, yksi koronavirus ei tapaa tapa. Ratin takaa kuuluu vuoroin puhe, vuoroin nauru. Käsilläkin puhutaan sen verran rempseästi, että turvallisuussyistä virran on hyvä olla pois päältä.
”Huumori on isossa osassa. Ilman sitä ei hankalista paikoista selvitä. Aluksi ajattelimme, että on hyvä vitsi pitää ikkunatkin kiinni ja puhua puhelimen kautta”, Valtonen kertoo.
Hauskaa se onkin. Hymy nousee huulille, kun näkee toisen elehtimässä ikkunan takana.
”Ihmisiin tulee nyt pidettyä eri keinoilla yhteyttä. Lastenlasten kanssa puhutaan Whatsapp-videopuheluita. Teen vielä satunnaisesti töitä ja palavereihin osallistun Zoomissa. On kuitenkin ihan eri asia nähdä toinen vierestä, vaikka sitten lasin takaa”, Valtonen sanoo.
Aluksi puhelimen käyttö tuntui vitsiltä, mutta kun tauti alkoi levitä ja tiedot tartuntateistä tarkentua, se alkoi tuntua entistä tärkeämmältä. Valtonen ja Leiwo päättivät, että kun karanteenissa syystä ollaan, siitä ei lipsuta.
”Haluan tehdä kaikkeni oman ja läheisten terveyden turvaamiseksi”, Leiwo tiivistää.
Marjukka Leiwo on tottunut tapaamaan serkkuaan Leila Valtosta säännöllisesti. ”Kun liikkuminen kiellettiin ja kahvilatkin suljettiin, keksimme että voimme tavata toisemme istumalla autoissamme.”
Molemmat huomauttavat useampaan otteeseen olevansa mummoja. Eivät niinkään alleviivatakseen ikäänsä vaan sitä, miten hienoa mummous on.
”Tavallista elämää on ikävä. Sitä, että saan kuljettaa lastenlapsiani harrastuksiin, ja pääsen autolla omiin harrastuksiini, kauppa-asioille ja vapaa-ajanmatkoille”, Leiwo miettii.
Tapaamiset eivät kuitenkaan onnistu ennen kuin koronavirus päättää poistua. Siksi on hienoa, että vierellä on hyvä ystävä, sekä uskollinen Toyota, joka suojaa virukselta kuin Faradayn häkki salamoilta. Kuten ukonilmakin, myös koronavirus loppuu vielä joskus.
”Kieltämättä odotan sitä, että saan taas tehdä koulutus- ja mökkimatkoja ja liikkua vapaasti muutenkin kuin Toyotan suojassa”, Valtonen sanoo.
Niin, Toyotan molemmat mainitsevat usein. Heistä on tullut epävirallisia Toyota-mannekiineja, kun Helsingin Sanomat teki naisten Toyota-treffeistä jutun.
”On minulla ollut muitakin kotteroita, mutta tämä on ollut luotettava auto. Olen ajanut Toyotalla yli 20 vuotta”, Yariksella liikkuva Valtonen kertoo.
Leiwon Corolla on ollut luottamuksen arvoinen 14 vuoden ajan. Ei ole ollut vikoja, mutta Leiwo on myös teettänyt huollot jämptisti. Luotettavuus onkin naisten mielestä auton tärkein ominaisuus.
”Kyllähän me tavatessamme käymme läpi huollot, renkaanvaihdot ja katsastukset, vaikka emme varsinaisia autoihmisiä ole. Muuten puhumme laidasta laitaan ihan kaikesta”, Leiwo sanoo.
”Niin, juttu meiltä ei lopu. Käymme läpi kaiken, mikä innostaa ja ärsyttää. Aikaa siinä voi mennä”, Valtonen nauraa.
Ystävykset ja serkukset Marjukka Leiwo ja Leila Valtonen kahvitreffeillään koronan aikana.
